Tunnelmat ja silleen, raportti torin laidalta

Arkkipäivää.

Virallinen kokeeni eli pikku testerini on nyt virallisesti ohi (jo monen päivän ajan toki), mutta monet, tai pikemminkin te kaikki, haluatte innokkaina tietää, miten äijän on käyny.

Hyvin on käyny, sano. Hengissään ollaan ja silleen tälleen. Muutuinko? Kysymys, johon en suoraan osaa vastata, koska muutto on iso juttu kun täytyy kantaa kaikki mööpelit ja matot ja tädit ja tädin kanarianlinnut uuteen residenssiin, mutta voitaneen kuitenkin todeta, että jonkunlaista kehitystä on tapahtunut.

Ensinnäkin, rohkeus syödä lihattomia ruokia on kasvanut moniin potensseihin. Enää ei ole pakko syödä mitä tahansa lihaa vain välttääkseen kasvispöperöt, pikemminkin on käynyt niin, että ilolla tervehdin feta-pinaattipiirakkaa ja soijamakaroonia, uusia ystäviäni. Niinkin lyhyen ajanjakson kuin kuukauden aikana olen uskaltanut muuttaa tottumuksiani suuntaan, jossa pelkästään kasviksista koostuva ateria voi maistua ihan hiton hyvältä. Enää ateria ei kaipaa välttämättä lihakokkareita. Tosin, on liha edelleenkin hiton hyvää.

Kyllä, olen syönyt viime päivinä lihaa, lähinnä pitsasellaista ja yhden kebulin, koska sen tahdoin tehdä ja ajattelevana ja tiedostavana yksilönä sen saan tehdä, stna.

Hitto, nyt on pakko mennä sh-iltamiin. Editoin eli lisäilen myöhemmin tähän postaukseen loput juttuni.

T

500kg lihaa

Lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa... vuokrokausi takana...jee!

Oikeastaan lihansyönti ei alkanut mitenkään riemullisesti, koska aamuksi en ollut varannut meteä ja lounaaksi maistui falafel Hampaassa. Toki illalliseksi oli lampaan karetta ja mozzarellasalaattia, joskin vain sen takia, että vanhemmilta jäi sitä yli viikonloppuna.

Jeah, en siis aio palata takaisin entiseen vaan aion löytää synteesin vanhan ja uuden välille. Siitä lisää myöhemmin.

Aamuksi ei ole edelleenkään ostettu meteä...aion selvitä ainakin vähän aikaa ilman, sillä nyt on säästökuuri, koska Berliini odottaa 18 pvä. Rakkaat swarstainerini, älkää pelätkö. Aion kyllä mennä, ehkä jo huomenna, Prontoon ja tilata täysLIHApizzan tai tuplaliharullan... ihan vaan siksi.


Driadria.

T

Normi päivä?

Tseenare.

J:n painostuksesta eli hellästä huolenpidosta johtuen joudun nyt työajalla postailemaan, se jos mikä tuntuu tosi pahalta, mutta pakko on pakko ja käsky on käsky, sano Turhapuro. Olkoon tämä kuitenkin lyhyt postaus, joka käsittelee tavallista kasvispäivääni.

Aamuisin kun viattomana, pienenä ihmisenä herään pahaan ja sairaaseen, mutta nyt kovin aurinkoiseen maailmaan, on minulla kovin kova nälkä. Eli siis ja häh, aamupalaa vaimo! Ei se koskaan tuo kun on aina lähtenyt menemään. Iso lasi tuoremehua (pieni lantraus vettä), leipää (ruis tahi tavallinen länsimaan pulla, mielellään mysliversio), jonka päälle voimariinia tai levitettä, juustua (ihanaa) sekä tomskuja tai kurkuja. Jugurttikin ois kiva, mutta harvemmin sitä tulee ostettua. Aah, ja ehkä hörppy colaa, ehkä...

Lounaaksi opiskelijaruokaloiden herkkua, kuten vaikkapa soijaspagetti tai kasvispiirakkaa, salaattia ja pähkinääsiemeniä, maitoacolaa ja ruisleipää. Jos saattaa maistua myös kauden leipä, paitsi Assarilla, jossa valkoinen leipä muistuttaa maultaan lähinnä paakkuuntunutta jauholaattaa. No vittu mist sitten leipä muka tehdäään? No kai jauhoista joo, vittu haloo. (toimitus pahoittelee voimasanojen käyttöä ja kieltää samalla kaiken vastuunsa tapahtuneeseen).

Joskus lounaan päälle maistuu nami, usemmiten kuitenkin tupanki. Kahvitauolla kerran ja kaks kakkua maistoin ja salaa santsasin.
nimim. Älkää kertoko lääkärilleni

Raskaan ja vastuullisen päivän kuluttama energiavarantoni vaati täytettä viimeistään yhdeksän aikaan illalla. Silloin on aika ihanien ruokien, joita valmistan suurella sydämellä ja hämmästyttävällä ammattitaidollani. Olkoon esimerkkinä sellaisesta alla oleva resepti. Joskus maistuu myös munakas, tomaattikastike, lämmin leipä tai jopa joku muu. Tunnustan myös, että syön välillä jäätelöä ja juon lightcokista, myönnän olen yhteiskunnan alakastia ja suostun maksamaan itse aiheuttamani sairaudet kuten syövän, nivel-, raaja- ja sepeltaudit, ebolan ja mahdolliset flunssasta koituvat vitamiinimaksut.

Jos olen oikein kova poika eli itsellinen toimija, työntekijä ja kauden komein, syön pienen suklaan. Näin lopuksi on myös todettava, että olen syönyt myös pitsaa ja monesti lähiaikoina. Pitsa on kuitenkin terveellistä ku puuro. Ja Juusopuuro, ja kuuro, sadeluuro.

Ja tämä tarina on tosi, sano.

Kilks!

T