Hoh hoijaa, mee Foijaa, syö soijaa...

BonBon!

En mennyt Foijaan, mutta soijaa olen mennä viikolla kokeillut kahdesti, mikä oli perin mielenkiintoista ja kovin rohkiaa... minulta siis, ei ehkä teiltä.

Korkkasin soijarouhepoikuuteni (miehuutta ei ole silti vieläkään saavutettu) ruoka- & seurusteluravintola Parkkiksessa, jossa sain ilon vierailla ensimmäistä kertaa. Sinänsä ok mesta, ainakin tiistaina oli rauhallista ja viihtyisää, niin kuin nyt vain parakissa voi olla. Ruokahan tulee Mikrosta, joka sijoittunee Unican herkkuloiden kärkipäähän. Koska tarjolla oli soijarouhemakaroonilaatikkoa päätin ylittää itseni ja syödä soijaista viimeinkin.

Monet ovat minulle vakuutelleet, että sehän maistuu ihan samalta kuin jauhis ja minä olen ollut notta mahtaakohan, mutta niin se vain mahtoi kuin tellervo manulle. Höystettyäni ruuan pippurilla (pakollinen unicamauste) ja ketsupilla olin valmis maistamaan ja hitto, sehän maistui ihan ku tavallisestikin. Maku oli sama, tuoksu oli sama, esteettinen olemus oli sama. Soijan erotti sikanaudasta ainoastaan lihan mukanaan tuomat kiinteämmät jänteet ja muut rakenteet, jotka antavat jauhelihalle sen räpsäkän maun, joita ei soijasta löytynyt.

Olen sen verran vakuuttunut soijarouheen jalosta olemuksesta, että aion kokeilla sitä myös kotini pikku keittonurkkauksessa. Rouheen innoittamana uskaltauduin kokeilemaan myös paneroituja soijaleikkeitä, jotka kieltämättä olivat vain varjo edellispäivän elämyksistä, eräänlainen paluu avioliiton kovaan arkeen. Eihän se miltään maistunut, vaikka pippuria sirottelin, ja se koostumus - nyt ymmärrän, miltä maistuu kasa paneroituja öylättejä päällekkäin. Paitsi, että ne eivät sulaneet suussa vaan lähinnä joustivat sillä tavalla hassun elastisesti. Elastinen. Iso H. Tuskin ovat kellareiden kuninkaat maistaneet soijaleikkeitä, paneroituna.

Soijasta viis, sano. Tänään tein itselleni munakasta eli omelettea a la Conquistador. Perunaa, sipulia, valkosipulia, herkkusieniä, 6 munaa ja päälle lopuksi fetajuustoa (OBS! aito kreikkalainen tuote). Annos oli sanalla sanoen tukeva (su... en sanokaan, hih) eli tuhti, joten huomiseksikin vielä jäi. Kuten tavallista, myös tämä tuota onnistui lähes perfecto, vaikka se hieman pohjasta läikikkäin tummuinkin. Silti varmaan onnellinen, Apulanta. Tony W. Hei mitä kuuluu? Ihku seitsemäs luokka. Valoisa tulevaisuus? Onko näin, en tiedä, mutta sen tiedän, että ensimmäistä kertaa tein itse munakasta, aikaisemmin munat ovat paistuneet vain sydänystävän pyttipannun päälle.

Vähän huijasin teitä edellisessä postauksessani rakkaat mikko kuustoseni. Kun kyllä mun tekee mieli useamminkin lihaa kun nälässä ja krapulassa vaan. Esimerkiksi aamuisin ois välillä kivaa laittaa salamia tahi meetvurstia eikä aina vaan sitä saatanan kumivenettä. Kummeli. Silvennoinen. Ei tartte auttaa. Ei sempuoleen, kyllähän juustu ja kasvikset oikein hyvin putoaa, mutta toisinaan liha on aina liha, sanoi Putin tai Timo T.A. mitä tahansa. Joskus myös tekee mieli kun toiset puhuu entrecoteesta ja kastikkeista, eikä sano, että päivänkakkarakeitto on superia.

Takana 16 päivää. Ihan hyvin siis. Sorrunko enkö? Mitä Landbrokes ja Unibet antavat kertoimiksi? Entä kotomainen Veikkaus ja Eikan grilli? Vain meneekö formula ohitse? Elämä on välillä kovaa, mutta ei sen väliä kun leijonat tekee maalin niin siinä sitä unohtuu murheet ja hampaat ja muutkin arjen pikku tikut ja banaaninkuoret. Vai mitä rakkaani?

Tänään pelasin pitkästä aikaa jalkapalloa eli höntsäpalloa. Kivaa oli, vaikka sainkin tosi ison vesikellon pikku varpaaseni, se on vähän kipiä. Sitä puhkoessani mietin, että miten ne vesikellot syntyy, ja miksi? Tajuan kyllä, että hiertäessä se tai palossa, mutta miten se vesi tai mikä lie raskasvesi sinne pääsee ja miksi se jää vain siihen yhteen paikkaan eikä koko varpaaseen?

Onkohan maailmalla tapahtunut viikonloppuna mitään ihmeellistä. Mene ja epäröi, huomenna joka tapauksessa kutsuu työn onnellinen arki ja oma koppi ja puuhanen. Vaikka hyvinhän mä olen viihtynyt, ihmiset on ystävällisiä, työ sopivan joustavaa, mutta haastavaa ja sisällä sopivan ilmastollista.


Tässä tämä tältä erää. Halatkaa toisianne, se auttaa!


T