Viimeinen ehtoollinen ja ensimmäinen kiusaus

Nyt se sitten alkoi. Lihattomuuden kuukausi, aikojemme kamppailu.

Vietin eilen viimeisen ehtoollisen. Se oli ihana, mutta myös hyvin raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Ateriaani kuului normaalien lisukkeiden lisäksi kaksi maukasta porsaan kyljystä voissa grillattuna, oih! Lisäksi söin vielä yöllä kaksi Pitkältä sosialisoitua wilhelmiä. Nukkumaan mennessäni tiesin, että mikään ei tule olemaan enää samanlaista, ei mikään... ei edes Kojon musiikki tai kenkien asteittainen kuluminen historiallisella katumukulalla (enkä tässä yhteydessä nyt prkl viittaa mihinkään lapseen tai sellaiseen).

Aamu alkoi valkeana, kuulas taivas hiljensi lihalle omistetun aamulauluni Oi liha, sinä ihana, tule leipäni päälle. Väsyneenä, mutta onnellisena jätin meten pois leivältä. Täytyi lähteä kohti kaupunkia, tuota synnin mekkarekkaa ja kiusausten konepajaa. Pakko kyllä myöntää, että johtuen eilisen aiheuttamasta kohmelosta päädyin murkinoimaan ensimmäisenä päivänäni pizzaa. Fetaa, Auraa, sipulia ja tomaattia. Joka tapauksessa voitin kiusaukseni enkä tilannut eesmees rullakebua, vaikka mieleni sitä silloin halaji.

Kävin myös kaupassa tänään. Se oli hieman hämmentävä kokemus kun ei oikein tiennyt mitä ostaisi. Tai siis en mä mikään tyhmä oo, mut kuitenkin. Seuraavanlaisia eksyi koriini:

ruukkusalaattia
herkkusieniä
tomaattia
kesäkurpitsaa
tomaattimurskaa
perunia
papuja
hernemaissipaprikaa
valkosipulia
fetaa
porkkanii
kasvisnuudelii

Huomiseksi ainakin fetasalaattia. Sitten syödään vaikka hihan reunusta jos ei muuta keksitä.

Nyt olueselle.

T


...hitto, mainittakoon vielä näin lopuksi, että mittautin tänään painoni, joka oli yllätyksekseni vain 102 kiloa. Olisin voinut vaikka vannoa sen olevan enemmän. Ja tämä mittaus tapahtui vielä ruuan jälkeen. Jos pääsis alle neuvolamittoihin niin kikkelis kokkelis eli huraa!