Hejssan!
Tänään on mennyt paljon paremmin tämän kasviksen kanssa. Aamupäiväinen tomaattikeitto oli Assarilla erinomaista, täytynee jopa todeta, että harvemmin Ullakolla tulee syötyä noin hyvää ruokaa. Joskin leipä ja salaatti olivat taas taattua assarilaatua: mautonta vaaleaa ja päälle salaattikaalia ja pähkinöitä.
Se on kyllä käsittämätöntä, miten esimerkiksi svenskien ravintoloissa voi olla niin paljon paremmat leivät ja salaatit. Assarilla syödessä saa sellaisen fiiliksen, että salaatit ja leipä tulee jostain antonovin aikaisesta putkesta läjänä liukuhihnalle kuin saarioisilla konsanaan. Tietääkseni Unicalla ja Kårenilla on samanlaiset safkabudjetit, joten miten sitä eroa voi olla niin paljon. Toisaalta, ihmetellä voi jo pelkästään Assarin ja Tottiksen eroja...
Onko joku muu huomannut tämän sallaadosongelman vai olenko vain yksin nirsossa maailmassani?
Illalliseksi kehittelin itselleni täysin uuden reseptin (mukailtu versio Caseyn vinkistä), olkoon sen nimi vaikkapa mutakastike. Paistoin pannulla herkkusieniä, sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa, maustoin sen pippurilla, korianterilla ja paprikalla ja kypsyttelin loppuun ruokakermalla. Nimensä ruoka juontaa kastikkeensa kauniista väristä... harvemmin sitä on noin tummanharmaanmustaa kastiketta syönyt. Päälle vielä Ommolta ja Lauralta jalostettu idea peruna, sipuli, feta -systeemistä, johon tungin reilusti yrttejä sekä rasvaa ja vähän hp:tä. Nam.
Oikeasti yllätyin tämän päivän ruuistani hyvinkin positiivisesti. Yksi suurimmista ennakko-odotuksista on ollut se, millä korvaan lihan ruuan pääraaka-aineena. Kun kerran tähän mennessä ruokani on pääasiassa rakentunut aina jonkun tietyn lihavalmisteen ympärille, ja nyt kun sitä ei ole, niin kehoni ei oikein ymmärrä tätä tilannetta. Liha on kuitenkin yleensä muodostanut selkeän kiinteän päälinjan, joka on erottunut suussani sekä maultaan että koostumukseltaan. Mutta, eiköhän se siitä kun vaan tarpeeksi usein rikkoo sitä omaa totuttua kaavaa.
Sen sijaan asia, josta yllätyin oli kaupan kasvisvaihtoehtoisest valmisruuat, tai pikemminkin niiden puuttuminen. Valintatalossakin hyllyt notkuvat jos jonkun näköistä purilaista ja sipulipihviä, mutta kasvisvaihtoehdoista löysin lähinnä vain saarioisten roiskeen ja muutaman onnettoman letun tai salaattipurnukan. Niin toki on olemassa karjalanpiirakat, mutta ne vaativat kylkeensä Jannen munavoin, enkä minä sellaista, hetero kun olen. Ei sillä, että minä muutenkaan kauheasti ostaisin eineksiä, mutta joskus tulee vedettyä pitsaa tai lihiksiä kun ei jaksa illalla ihmeempiä kokata.
Jäinkin miettimään, että voiko olla niin, että kasvisvaihtoehtoja ei vaan yksinkertaisesti valmisteta vai onko niiden menekki vain niin heikkoa ettei valmistaminen kannata? Onko lihansyöjä alttiimpi painamaan napaansa einesmaailman e-herkkuja kuin tietoisempi vegesiskonsa? Ja onko kasviseinekset mistään kotoisin? Pitäisi kai kokeilla sitä kasvislättyä, mutta jotenkin se ei vaan yhtään houkuta. Noh, ei verta ilman kyyneileitä, vai miten se menee Sarkozy?
Näin tänään. Vielä 29 päivää ilman aamuista meteä.
T
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Salaattiongelma on laajasti tiedostettu kautta aikain. Et siis ole yksin havaintoinesi. Nou hätä. Tottis versus Assari ei ole mitenkään oudoksuttava. Ensiksi mainittu on lääkäreiden työmaaruokala. Samasta syystä on Mikrossa tai Dentaliassa harvoin tarjolla täyttä kuraa. Käyttäjäprofiilit tarjoaa merkittävän osan selityksestä.
Hyvinhän tuo végéprojet näyttää alkaneen. Koetapa kasvisgratiinia joku päivä. Sovellusmahdollisuuksia on miljoona ja taatusti täyttävää tavaraa.
Voithan kokeilla Klustermuksen kasvisruokaa, eli nynnyä. Oolannin kruunuvihanneksia ja makaronia :D:D:D
Kasvisgratiinissa on aina nk. kauhee homma, jos sen gratiinin tekee bechamel-juustokastikkeesta.
Toki kasvisgratiinin voi tehdä caseyn ehdottamalla tavalla "pitkän kaavan kautta" bechamel-juustokastikkeesta, joka on kyllä vaivan arvoinen. Välillä pitää antaa ruoanlaitolle aikaa tiskejä pelkäämättä - lopputuloksessa kiitos seisoo.
Nopeampia variaatioita eli ns. karvalakkiversioita tekee kasvisgratiinista huomattavan nopeasti ja kohtuuhinnoin. Ainekset löytää suurilta osin lähimarketin pakastealtaasta, jos oikein kiire yllättää.
Monen vuoden kasvissyöppönä tuntuu sympaattiselta ajatella, että elämäntapani on jollekin vaikia. Kannattaa koittaa kirjastosta esmes Maijan kasviskeittokirjaa tahi kirjaa nimeltä Keittokomero ja huone (mutta sehän onkin mulla lainassa, sorry!). Siellä on sellaisia simppeleitä, mutta maistuvia juttuja.
Ja valmisruuista kannattaa pysyä erossa. Pakasteesta voi löytyä jotain ihan kivaa (ja proteiinipitoista), myös ne pakasteen nakit on ihan jee (muita laatuja ei kannata koittaa!). Mutta kasvisvalmisruuat ei yleensä maistu yhtään miltään, ehkä siksi ne ei ole kovin suosittuja.
jonkun pihvin korvaaminen kasviksilla onkin varsin vaikiaa, mutta kannattaa tehdä erilaista pastaa, keittoja ja uuniruokia. Esmes soijarouhetta voi käyttää ihan kuin jauhelihaa, kannattaa vaan maustaa PALJONPALJON enemmän. ÄLÄ koske tofuun, ennenkuin tiedät mitä sillä tehdään.
Täytynee miettiä tuota kratiinia. Ehkä innostun pyhänä kokkailemaan, ja sitten laitan puvun päälle ja vien itseni ulos. Jeah!
Mutta kiitos vinkeistä. Täytynee noita reseptejäkin kokeilla, vaikka yleensä olen hieman laiska niitä käyttämään, koska teen itse parempaa ruokaa ilman ohjeita. Mutta, älä koskaan sano mutta.
Älä pelkää Q, yritän välttää kasviseineksiä viimeisen pulloon asti.
Lähetä kommentti